Aya Tekla -kirkko – maanalainen pyhäkkö Silifken lähellä Mersinissä

Mersin NähtävyydetAya Tekla -kirkko – maanalainen pyhäkkö Silifken lähellä Mersinissä

Aya Teklan kirkko – Kilikian ensimmäisen kristillisen marttyyrin maanalainen pyhäkkö

Neljän kilometrin päässä Silifkestä etelään, Meremlik-kukkulalla (”Neitsyt Marialle kuuluva”), sijaitsee yksi Välimeren alueen erikoisimmista varhaiskristillisistä pyhiinvaelluskohteista. Perimätiedon mukaan pyhä Tekla, kristillisen kirkon ensimmäinen naismarttyyri ja apostoli Paavalin oppilas, vietti viimeiset elinvuotensa tässä luolassa ja haudattiin sinne. Aya Tekla -kirkko (Aya Tekla Kilisesi) ei ole pelkkä raunio, vaan paikka, jota pyhiinvaeltajat ovat käyneet jo 4. vuosisadalta lähtien: kuuluisa matkailija Egeria vieraili täällä vuonna 384, ja täällä rukoili Gregorius Nazianzenos. Aya Teklan kirkko on antanut nimensä koko rakennuskokonaisuudelle: maanalainen luolakirkko, suuri basilika, kupolikirkko, kylpylät, vesisäiliöt – kaikki tämä on syntynyt yhden ainoan luolan ympärille, jossa legendan mukaan pyhä nainen katosi.

Historia ja alkuperä Aya Teklan kirkko

Tekla (Θέκλα) on hahmo 2. vuosisadan apokryfisessä tekstissä ”Paavalin ja Teklan tekoja” (Acta Pauli et Theclae). Perimätiedon mukaan hän oli nuori tyttö Ikonian kaupungista (nykyinen Konya), joka kuuli apostoli Paavalin saarnan ja tuli tämän seuraajaksi. Kieltäytyessään perheensä hänelle suunnittelemasta avioliitosta Tekla joutui useiden teloitusyritysten kohteeksi — hänet heitettiin poltettavaksi ja villieläinten raatelemaksi, mutta hän selvisi ihmeenomaisesti hengissä. Vaellustensa jälkeen Tekla asettui asumaan Silifken (Silifke) lähiympäristöön ja vietti siellä viimeiset vuotensa kukkulalla sijaitsevassa luolassa. Turkkilaisen Wikipedian mukaan, kun häneen kohdistettiin jälleen hyökkäys, maa aukesi ja nielaisi hänet: hän kirjaimellisesti ”katosi maan alle”.

Vuoteen 312 asti luola oli salainen palvontapaikka roomalaisten viranomaisten vainoamille kristityille. Vuoden 313 Milanon ediktin, joka laillisti kristinuskon, jälkeen Teklan kultti kukoisti avoimesti. Vuonna 374 paikan vieraili Gregorius Nazianzenus. Vuonna 384 tänne saapui Egeria – pyhiinvaeltaja, joka jätti jälkeensä yksityiskohtaisen kuvauksen matkastaan (”Itinerarium Egeriae”). Hän kirjoitti muistiin, että Teklan martyriumia ympäröi lukuisia miesten ja naisten munkki- ja nunnien kelliä, ja martyrium itse sijaitsi muurilla ympäröidyn kirkon sisällä.

Vuosina 460–470 Zeno Isaurian (hallitsi vuosina 474–491) määräyksestä kukkulan huipulle rakennettiin Teklan suuri basilika – kolmilaivainen, aikansa suurin Kilikian alueella. Osa kompleksin muista rakennuksista – kupolikirkko, kylpylät, vesisäiliöt – on myös omistettu Zenonille tai hänen aikakaudelleen. Saksalainen arkkitehtuurihistorioitsija Josef Stschigowski kirjoitti vuonna 1903 kuuluisaksi tulleen lauseen: ”Meriamlik muss ausgegraben werden” (”Meriamlik on kaivettava esiin”). Tätä lausetta siteerataan edelleen tieteellisessä kirjallisuudessa. Saksalaiset tutkijat Ernst Herzfeld ja Samuel Guyer suorittivat kolmen viikon osittaiset kaivaukset, joiden avulla päärakennusten pohjapiirrokset voitiin rekonstruoida. Nykyään pintatutkimuksia johtaa arkkitehtuurihistorioitsija Metin Ahunbay.

Arkkitehtuuri ja nähtävyydet

Meryemlikin kompleksi koostuu useista erillisistä kohteista, jotka sijaitsevat hajallaan kukkulan rinteellä. Ne kaikki liittyvät tavalla tai toisella pyhän Teklan kulttiin.

Maanalainen luolakirkko (Yeraltı Kilisesi)

Tämä on tärkein kohde vierailijoille. Luola, joka perimätiedon mukaan oli Teklan viimeinen turvapaikka ja hautapaikka, muutettiin jossain vaiheessa varhaiskristillisen historian aikana kirkoksi. Nykyään siellä on sähkövalaistus ja portaikko alas. Sisällä on säilynyt osia kiviseinistä ja holvista. Luolassa ja sen pohjoispuolella on osittain säilyneitä vanhoja vesisäiliöitä – tutkijoiden arvion mukaan ne toimittivat pyhiinvaeltajille parantavaa vettä.

Teklan suuri basilika

Kukkulan huipulla seisovat 5. vuosisadalta peräisin olevan kolmilaivaisen basilikan rauniot – aikansa suurin kirkko Kilikian alueella. Koko rakennuksesta on säilynyt vain osa apsidista – itäseinä, jonka pääty kohoaa taivasta kohti. Juuri tätä osaa yleensä valokuvataan sinisen Välimeren horisontin taustalla. Basilikan alkuperäisen koon voi ymmärtää kiertämällä perustuksen reunaa: rakennus oli valtava.

”Kupolikirkko”

Kompleksin erillinen kiistanalainen kohde on niin kutsuttu ”kupolikirkko”. Nykyisten tutkimusten mukaan sillä ei ollut kupolia: oletettavasti keskilaiva oli katettu kartiomaisella puuteltalla staattisista syistä. Rakennus on suunnattu elliptisen atriumin kautta; atriumista tribelon (kolmikaarinen portti) johtaa sisätilaan. Rakennuksen itäosassa, jossa maasto laskee alaspäin, apsidin ja pastophorionien alle on rakennettu kellareita, joissa on varastokaaria.

Pohjoinen kirkko

Ensimmäinen kirkko, jonka Silifkestä saapuva matkailija näkee, on pohjoinen kirkko. Se on rakennettu vuosina 460–470 – kolmilaivainen, mutta vähän tutkittu: lähteissä ei ole juuri lainkaan tietoa siitä.

Säiliöt ja kylpylät

Kompleksin eri osista on löydetty jopa kymmenen vesisäiliön jäännöksiä. Osa niistä on rakennettu tiilistä – Kilikialle epätyypillisestä materiaalista, mikä viittaa myöhäisantiikin pyhiinvaelluskeskukseen liittyviin erityisiin rakennusperinteisiin. Tutkijoiden mukaan näissä säiliöissä säilytettiin pyhiinvaeltajille tarkoitettua ”parantavaa” vettä. Kylpylä, joka on osittain vielä maan alla, sijaitsee säiliöiden ja ”kupolikirkkojen” välissä – ilmeisesti pyhiinvaeltajat suorittivat täällä rituaalisen pesun ennen luolan vierailua.

Mielenkiintoisia faktoja ja legendoja

  • Egeria – 4. vuosisadan pyhiinvaeltaja, jonka ”Pyhiinvaelluspäiväkirja” pidetään yhtenä varhaiskristillisen maantieteen tärkeimmistä lähteistä – vieraili Teklassa vuonna 384. Hänen kuvauksensa munkkikellareista ja marttyyrin haudasta on ainoa elinaikainen todistus kompleksin ulkonäöstä tuona aikakautena.
  • Legendan mukaan Teklan viimeisen murhayrityksen aikana maa kirjaimellisesti aukesi ja nielaisi hänet – juuri siksi luolaa pidetään sekä hänen turvapaikkanaan että hautanaan. Tämä ”maahan katoamisen” motiivi on tyypillistä varhaiskristillisten marttyyrien hagiografialle.
  • Vuonna 1903 Josef Stszigowski kirjoitti: ”Meriamlik muss ausgegraben werden” (”Meriamlik on kaivettava esiin”). Yli 120 vuotta myöhemmin järjestelmällisiä kaivauksia ei ole vieläkään suoritettu – Meriamlik-kukkula odottaa yhä hetkeään.
  • Kukkulan nimi ”Meremlik” – ”Neitsyt Marialle kuuluva” – ilmestyi ilmeisesti jo kristillisellä aikakaudella ja osoittaa, kuinka Teklan kultti yhdistyi myöhempään Neitsyt Marian palvontaan: kaksi varhaiskirkon naishahmoa kohtasivat samassa paikannimessä.
  • Zenonin basilika ei ollut pelkkä kirkko, vaan myös poliittinen ele: Zenon Isaurialainen oli kotoisin Isauriasta – Kilikian vuoristoalueelta lähellä Meryemlikiä. Rakentamalla alueen suurimman kirkon Teklan kulttipaikalle hän ylistää samalla kotimaataan ja osoittaa keisarillista hurskautta.

Miten sinne pääsee

Aya Teklan kirkko sijaitsee 4 km Silifkestä etelään Mersinissä. Koordinaatit: 36°21′47″ N, 33°55′51″ E. D400-tieltä (Mersin–Silifke) on käännyttävä 1 km:n päähän asfalttitielle; Silifken suunnasta pääsee myös D715-tieltä.

Lähin lentokenttä on Adana Şakirpaşa (ADA), noin 120 km itään. Adanasta Silifkeen pääsee bussilla (noin 1,5–2 tuntia); Mersinistä Silifkeen bussilla noin 1 tunti. Silifkestä kompleksiin on helpointa mennä taksilla (noin 5–7 minuuttia). Omalla autolla ajetaan D400-tietä Silifken suuntaan, sitten seurataan opasteita ”Aya Tekla”. Kompleksia hallinnoi kulttuuri- ja matkailuministeriö; sisäänpääsy on maksullinen.

Vinkkejä matkailijalle

Varaa kompleksille 2–3 tuntia: luolakirkko, basilikan rauniot ja kävely kukkulalla vaativat aikaa. Ota mukaan taskulamppu – luolassa on sähkövalaistus, mutta alempia syvennyksiä on vaikea nähdä ilman lisävaloa. Kengissä tulee olla luistamattomat pohjat: luolaan laskeutuu portaita pitkin, ja kukkulan kivipolut ovat sateella liukkaita.

Paras aika vierailla on kevät (huhtikuu–toukokuu) ja syksy (lokakuu–marraskuu). Kesällä avoimilla raunioilla on kuuma; luolassa on kuitenkin aina viileää – ottakaa mukaan kevyt takki. Tulkaa aamulla: Aya Teklassa ei ole ruuhkaa, mutta aamutunnit ovat aina hiljaisempia ja valo on parempi valokuville.

Yhdistä vierailu muihin Silifken ja sen ympäristön nähtävyyksiin: Silifken linnaan (Silifke Kalesi), Silifken museoon, jossa on antiikin löytöjä, Tashujun ja sen amfora-museoon sekä reitille Kyprokselle. Niille, jotka ovat kiinnostuneita varhaiskristillisyydestä, vierailu Aya Teklassa voidaan yhdistää vierailuun Aya Teklan basilikaan Tarsuksessa ja Adanan katakombeihin – osana yhtä reittiä apostoli Paavalin jalanjäljissä. Muistakaa: Aya Teklan kirkko on yksi kristillisen maailman vanhimmista pyhiinvaelluskohteista Turkin alueella, ja vaikka ette olisikaan uskovainen, tämän paikan ilmapiiri saa teidät hidastamaan vauhtia ja kuuntelemaan kahden vuosisadan ääntä.

Mukavuutesi on meille tärkeää, klikkaa haluamaasi merkkiä luodaksesi reitin
Kokous seuraavien puolesta minuuttia ennen
Eilen 17:48

Myös aiheesta

Cyaneae (Kianeia) – Lykian sarkofagikaupunki Demren lähellä
Cyaneae (Kianeia) – Lykian sarkofagikaupunki Demren lähellä
Eilen 17:48
Güvenpark Kızılayssa – turvallisuuden muistomerkki ja Ankaran sydän
Güvenpark Kızılayssa – turvallisuuden muistomerkki ja Ankaran sydän
Eilen 17:48
Vanha moskeija (Mersin) – historia ja arkkitehtuuri Eski Cami
Vanha moskeija (Mersin) – historia ja arkkitehtuuri Eski Cami
Eilen 17:48
Bagaran – Armenian muinainen pääkaupunki Karsin maakunnassa
Bagaran – Armenian muinainen pääkaupunki Karsin maakunnassa
Eilen 17:48
Usein kysytyt kysymykset — Aya Tekla -kirkko – maanalainen pyhäkkö Silifken lähellä Mersinissä Vastaukset usein kysyttyihin kysymyksiin osoitteesta Aya Tekla -kirkko – maanalainen pyhäkkö Silifken lähellä Mersinissä. Tietoa palvelun toiminnasta, mahdollisuuksista ja käytöstä.
Tekla on hahmo 2. vuosisadan apokryfisessä teoksessa ”Paavalin ja Teklan tekoja”. Perimätiedon mukaan hän oli nuori tyttö Ikonian kaupungista (nykyinen Konya), joka kuuli apostoli Paavalin saarnan, ryhtyi tämän seuraajaksi ja kieltäytyi hänelle sovitusta avioliitosta. Useiden ihmeellisten pelastumisten jälkeen teloitukselta hän asettui asumaan Seleukian (Silifke) lähiympäristöön ja vietti viimeiset vuotensa luolassa Meryemlik-kukkulalla. Legendan mukaan, kun häntä vastaan tehtiin jälleen uusi hyökkäys, maa aukesi ja nielaisi hänet – juuri siksi luolaa pidetään sekä hänen turvapaikkanaan että hautanaan. Teklaa kunnioitetaan kristillisen kirkon ensimmäisenä naismarttyyrinä.
”Meryemlik” tarkoittaa turkiksi ”Neitsyt Marialle kuuluva”. Nimi syntyi jo kristillisellä kaudella ja heijastaa mielenkiintoista kahden varhaiskirkon naishahmon yhdistymistä: Teklan kultti kietoutui ajan myötä Neitsyt Marian palvontaan, ja molemmat kultit yhdistyi yhteen paikannimeen. Tämä on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka varhaiskristilliset pyhiinvaelluskohteet keräsivät useita palvonnan kerroksia.
Suuri basilika rakennettiin vuosina 460–470 keisari Zenon Isaurialaisen määräyksestä, ja se oli aikansa suurin kolmilaivainen kirkko Kilikian alueella. Zeno oli kotoisin Isavriasta – vuoristoiselta alueelta lähellä Meremlikiä – joten basilikan rakentaminen Teklan pyhäkköpaikalle oli sekä uskonnollinen että poliittinen ele: kotiseutunsa ylistys ja keisarillisen hurskauden osoitus. Nykyään basilikasta on säilynyt vain osa apsidista – itäseinä, jota yleensä valokuvataan Välimeren horisontin taustalla.
Luola on varustettu sähkövalaistuksella ja laskeutumiseen tarkoitetulla portaikolla. Sisällä on säilynyt osia kiviseinistä ja holvista. Luolan pohjoispuolella on osittain säilyneitä vanhoja vesisäiliöitä, joissa tutkijoiden oletusten mukaan säilytettiin pyhiinvaeltajille tarkoitettua parantavaa vettä. Luolan alemmat syvennykset ovat huonosti näkyvissä jopa sähkövalossa, joten on suositeltavaa ottaa mukaan taskulamppu – se mahdollistaa sellaisten yksityiskohtien tarkastelun, jotka muuten jäävät varjoon.
Nimestään huolimatta nykyaikaiset tutkimukset osoittavat, ettei rakennuksessa ollut kupolia: oletettavasti keskilaiva oli katettu kartiomaisella puuteltalla rakenteellisista syistä. Rakennus on suunnattu elliptisen atriumin kautta; atriumista johtaa tribelon – kolmiavaiminen portti – sisätilaan. Rakennuksen itäosassa, apsidin ja pastophorionien alla, on varastokellareita, joissa on holvikaaret. Tämä on yksi kompleksin kiistanalaisimmista arkkitehtonisista kohteista, jota tutkijat tutkivat edelleen.
Vuonna 374 kompleksissa vieraili Gregorius Nazianzenus. Vuonna 384 paikalle saapui pyhiinvaeltaja Egeria, joka jätti yksityiskohtaisen kuvauksen teokseen ”Itinerarium Egeriae” – yhteen varhaiskristillisen maantieteen tärkeimmistä lähteistä. Hän kirjasi muistiin, että Teklan martyriumia ympäröivät miesten ja naisten munkki- ja nunnien sellit, ja että martyrium itse sijaitsi muurilla ympäröidyn kirkon sisällä. Tämä on ainoa elinaikainen kuvaus kompleksin ulkonäöstä tuona aikakautena.
Meriamlikin kukkulalla ei ole koskaan suoritettu järjestelmällisiä laajamittaisia kaivauksia. Vuonna 1903 saksalainen arkkitehtuurihistorioitsija Josef Stschigowski kirjoitti kuuluisan lauseen: ”Meriamlik muss ausgegraben werden” (”Meriamlik on kaivettava esiin”). Yli 120 vuotta myöhemmin hänen kehotuksensa on edelleen täyttämättä. Saksalaisten tutkijoiden Ernst Herzfeldin ja Samuel Guierin kolmen viikon mittaiset osittaiset kaivaukset mahdollistivat päärakennusten pohjapiirrosten rekonstruoinnin. Nykyään pintatutkimuksia jatkaa arkkitehtuurihistorioitsija Metin Ahunbay.
Kyllä, Aya Tekla on yksi kristillisen maailman vanhimmista edelleen toiminnassa olevista pyhiinvaelluskohteista Turkin alueella. Pyhän Teklan palvonta on dokumentoitu täällä jo 4. vuosisadalta lähtien, eli paikkaa on kunnioitettu yhtäjaksoisesti yli kuusitoista vuosisataa. Luolakirkko on avoinna vierailijoille ja säilyttää varhaiskristillisen pyhäkön tunnelman. Paikka houkuttelee sekä ortodoksisia että katolisia pyhiinvaeltajia sekä kaikkia, jotka ovat kiinnostuneita varhaiskristillisen historian tutkimisesta.
Kyllä, alue on Turkin kulttuuri- ja matkailuministeriön hallinnassa, ja sinne on pääsymaksu. Tarkka lipun hinta kannattaa tarkistaa juuri ennen vierailua virallisilta verkkosivuilta tai paikan päältä, sillä hinnat muuttuvat ajoittain. Jos sinulla on Müze Kart -museokortti, kannattaa ottaa se mukaan – se voi oikeuttaa ilmaiseen tai alennettuun pääsyyn.
Kohteen voi yhdistää kätevästi Silifken linnan (Silifke Kalesi) ja antiikkilöytöjä esittelevän Silifken museon vierailuun. Tashujussa, lähellä Silifkeä, sijaitsee Amfora-museo. Niille, jotka ovat kiinnostuneita varhaiskristillisyydestä ja apostoli Paavalin jalanjäljistä, reittiä voi laajentaa Tarsuksen Yaya Tekla -basilikaan ja Adanan katakombeihin. Kaikki nämä kohteet sopivat osaksi yhtenäistä reittiä Kilikian alueella, ja ne voi käydä läpi kahdessa tai kolmessa päivässä.
Kompleksin rakennusten säilyneisyys vaihtelee. Maanalainen luolakirkko on avoinna vierailijoille ja varustettu valaistuksella. Zenonin suuresta basilikasta on säilynyt vain osa apsista – se tekee voimakkaan vaikutuksen, mutta rakennuksen kokonaismittasuhteet on jouduttu rekonstruoimaan perustuksen ulkoreunan perusteella. ”Kupolikirkko” ja pohjoinen kirkko ovat raunioita, joiden säilyneisyysaste vaihtelee. Osa rakennuksista, mukaan lukien sauna, on vielä osittain maan alla – juuri tämän vuoksi tutkijat ovat jo pitkään vaatineet täysimittaisten kaivausten toteuttamista.
Käyttöopas — Aya Tekla -kirkko – maanalainen pyhäkkö Silifken lähellä Mersinissä Aya Tekla -kirkko – maanalainen pyhäkkö Silifken lähellä Mersinissä -käyttöopas, jossa kuvataan laitteen tärkeimmät toiminnot, ominaisuudet ja käyttöperiaatteet.
Lähin suuri lentokenttä on Adana Şakirpaşa (ADA), joka sijaitsee noin 120 km lomakeskuksesta itään. Adanasta Silifkeen kulkee busseja – matka kestää noin 1,5–2 tuntia. Jos tulet Mersinistä, matka Silifkeen kestää noin tunnin. Omalla autolla aja tietä D400 (suunta Mersin–Silifke) ja seuraa sitten opasteita ”Aya Tekla”. Kätevintä on sisällyttää Aya Tekla reittiin Kilikian rannikolla yhdistämällä se muihin Silifken nähtävyyksiin.
Kompleksi sijaitsee 4 km Silifken keskustasta etelään. D400-valtatieltä on käännettävä ja ajettava noin 1 km asfalttitietä pitkin; sinne pääsee myös Silifken suunnasta D715-valtatieltä. Helpoin tapa päästä perille on ottaa taksi linja-autoasemalta tai Silifken keskustasta – matka kestää noin 5–7 minuuttia ja on edullinen. Kompleksiin ei kulje suoraa julkista liikennettä, joten taksi tai oma auto on paras vaihtoehto.
Hankkikaa lippu sisäänkäynnin luona – aluetta hallinnoi Turkin kulttuuri- ja matkailuministeriö. Pukeutukaa liukumattomapohjaisiin kenkiin: luolaan laskeudutaan portaita pitkin, ja kukkulan kivipolut muuttuvat sateisella säällä liukkaiksi. Ota mukaan taskulamppu – sähkövalaistuksesta huolimatta luolan alaosat ovat huonosti näkyvissä ilman lisävaloa. Kesällä kannattaa ottaa mukaan kevyt takki: luolassa on aina viileää, jopa helteellä.
Aloita tärkeimmästä kohteesta – maanalaisesta luolakirkosta (Yeraltı Kilisesi). Laskeudu portaita alas ja tutustu kiviseinien ja holvikaaren jäännöksiin. Kiinnitä huomiota alempiin syvennyksiin – juuri siellä yksityiskohdat ovat säilyneet parhaiten, mutta ne vaativat lisävalaistusta. Luolan pohjoispuolella voit tarkastella osittain säilyneitä vesisäiliöitä. Älä kiirehdi: luola on pieni, mutta sen tunnelma vaatii aikaa sulateltavaksi – täällä pyhiinvaeltajat ovat rukoilleet jo 4. vuosisadalta lähtien.
Luolan jälkeen kiipeä kukkulan huipulla sijaitsevien Suuren basilikan raunioiden luo. Kierrä perustusten ympäri, jotta voit arvioida rakennuksen alkuperäistä mittakaavaa – se on vaikuttava jopa raunioina. Ota valokuva säilyneestä apsidista Välimeren horisonttia vasten. Tutustu sitten ”kupolikirkkoon” sen elliptisen atriumin kera sekä Pohjoiseen kirkkoon. Kohteiden välissä kulkee kivisiä polkuja; varaa kukkulan kiertämiseen vähintään tunti.
Kompleksin perusteelliseen tutustumiseen – luolakirkko, basilika, ”kupolikirkko”, pohjoinen kirkko, vesisäiliöt ja kävely kukkulalla – kannattaa varata 2–3 tuntia. Tule aamulla: Aya Teklassa ei ole ruuhkaa, mutta aamutunnit tarjoavat parhaan valon valokuville ja rauhallisemman ilmapiirin. Parhaat vuodenaajat ovat kevät (huhtikuu–toukokuu) ja syksy (lokakuu–marraskuu): kesällä avoimilla raunioilla on kuuma, vaikka luolassa on aina viileää.